På svenska | In English

Usein kysytyt kysymykset

Miten kuntoutusasian saa vireille VKK:een?

Kuntoutusasia tulee vireille VKK:een vakuutuslaitoksen toimeksiannosta. Aloitteen kuntoutusasian hoitamiseksi voi tehdä myös ulkopuolinen toimija, esimerkiksi hoitava lääkäri, työvoimatoimisto tai kuntoutuslaitos. Käytännössä tällä tarkoitetaan kuntoutujaa koskevaa kirjallista tai puhelimitse tapahtuvaa yhteydenottoa VKK:n kuntoutussuunnittelijaan. Ammatillista kuntoutusta koskevissa asioissa yhteydenotot ohjautuvat kuntoutujan asuinpaikan perusteella kyseisen alueen kuntoutussuunnittelijoille.

Jos kuntoutusaloite tulee vakuutusalan ulkopuolelta, VKK ottaa yhteyttä siihen vakuutuslaitokseen, jonka käsiteltäväksi ja/tai korvattavaksi kyseinen asia kuuluu, ja selvittää, onko vakuutuslaitoksen syytä antaa toimeksianto VKK:lle. Vakuutuslaitos hankkii kuntoutusasian ratkaisemisessa tarvittavat asiakirjat ja toimittaa ne VKK:lle toimeksiannon yhteydessä.

Voidaanko tapaturma- ja liikennevakuutuksen kuntoutuksena korvata opiskelu ulkomailla? Entä miten opiskeluun sisältyvä opintojakso tai työharjoittelu ulkomailla korvataan?

Ulkomailla opiskelua koskevat ratkaisut tehdään yksittäistapauksittain. Lähtökohtana kuitenkin on, että Suomessa on riittävästi koulutusmahdollisuuksia ja -vaihtoehtoja, joten kuntoutuksena korvataan vain Suomessa tapahtuvaa opiskelua. Vain erityisistä syistä voidaan ulkomailla tapahtuvasta opiskelusta korvata osuus, joka vastaisi niitä kuluja, jotka syntyisivät vastaavasta opiskelusta Suomessa.

Ne kuntoutujat, jotka eivät osaa riittävän hyvin suomea opiskellakseen Suomessa, on käsiteltävä omana ryhmänään. Yksittäistapauksissa voidaan harkita koulutuksen korvaamista ulkomailla. Tällöin on arvioitava kuntoutujan erityisiä olosuhteita, kieli- ja kulttuuritaustaa sekä sitä, onko kuntoutujan tarkoitus jäädä Suomeen ja antaako koulutus pätevyyden toimia Suomessa.

Jos Suomessa tapahtuvaan opiskeluun liittyvä opintojakso tai työharjoittelu ulkomailla on välttämätön päättötodistuksen saamiseksi, ulkomaanjaksosta aiheutuvat ylimääräiset kulut voidaan korvata. Sen sijaan esimerkiksi tutustumismatkoja tai valinnaista opiskelua ulkomailla ei yleensä korvata.

Opiskelukuluista suoritettavan korvauksen määrää arvioitaessa otetaan huomioon, ovatko kulut välttämättömiä ja suuruudeltaan kohtuullisia. Ylimääräiset elinkustannukset korvataan yleensä määrällä, joka vastaa puolta kyseisen maan verovapaasta päivärahasta. Jos todelliset ylimääräiset kulut ovat tätä suuremmat, mutta kohtuulliset, ne voidaan korvata kuittien perusteella. Matkakustannuksina korvataan meno-paluumatka halvimman kohtuullisena pidettävän matkustustavan mukaan. Opiskelupaikkakunnalla syntyvät matkakustannukset asunnon ja oppilaitoksen välillä korvataan pääsääntöisesti halvimman matkustustavan mukaan todellisten selvitettyjen kulujen mukaisina.

Miten kuntoutujan asumisolosuhteet otetaan huomioon kuntoutusta suunniteltaessa?

Tapaturmavakuutuksen ja liikennevakuutuksen kuntoutuslaeissa asumisolosuhteilla tarkoitetaan työllistymismahdollisuuksia kuntoutujan työssäkäyntialueella ja kuntoutujan muuttovalmiuksia esimerkiksi perhetilanteen tai muun kotipaikkasidonnaisuuden puolesta.

Kuntoutujan omaa velvollisuutta pyrkiä jatkamaan mukanaoloaan työelämässä esimerkiksi muuttamalla asuinpaikkakuntaa tarkastellaan sen perusteella, mitä voidaan pitää kohtuullisena. Tällöin otetaan huomioon mm. puolison työnvaihtomahdollisuudet, lasten ikä ja kuntoutujan muut henkilökohtaiset olosuhteet.

Asumisolosuhteet saattavat vaikuttaa myös korvausten määräytymiseen. Esimerkiksi jos kuntoutujalla on työkykyä jäljellä ja työn saannin edellytyksenä olevaa asuinpaikan muuttoa pidetään kohtuullisena, toimeentulokorvausta kuntoutuksen ajalta tai täyttä ansionmenetyskorvausta ei makseta silloin, kun kuntoutuja jää paikkakunnalle. Ansionalenemakorvauksen maksaminen sen sijaan on tällöinkin mahdollista.

Asuinpaikan muuton vuoksi kuntoutusselvittely saattaa joskus pitkittyä. Tämä pyritään ottamaan huomioon korvaamalla ansionmenetys kohtuulliselta asumisolojen järjestelyyn kuluvalta ajalta.

Usein kuntoutuja joutuu muuttamaan paikkakuntaa uudelleenkoulutusvaiheessa. Jos kuntoutuja joutuu opiskelun vuoksi asumaan sekä koti- että opiskelupaikkakunnalla, korvataan tästä aiheutuvat lisäkustannukset varsinaisen opiskelun ajalta Verohallituksen verovapaista matkakustannusten korvauksista antaman päätöksen mukaisella osapäivärahalla (13 €/vrk vuonna 2003). Jos lukuvuosi alkaa tai päättyy kesken kalenterikuukauden, lisäkustannusten korvaus maksetaan vain opiskelupäiviltä viikonloput mukaan lukien. Jos kuntoutuja saa opetukseen kuuluvana järjestelynä maksuttoman asunnon, korvausta ei makseta.

Kotipaikkakunnan ulkopuolella Suomessa opiskelevalle korvataan menomatka opiskelupaikkakunnalle syksyllä, paluumatka kotipaikkakunnalle keväällä sekä edestakainen matka kodin ja opiskelupaikkakunnan välillä kerran kuukaudessa. Jos kuntoutujalla on huollettavanaan alle 16-vuotias lapsi, hänellä on oikeus saada korvaus kotimatkoista kerran viikossa.

Mitä tapahtuu, jos kuntoutus keskeytyy tai pitkittyy?

Jos kuntoutustarpeen ja -mahdollisuuksien selvittäminen tai jo käynnistynyt kuntoutus pitkittyy tai keskeytyy, kiinnitetään huomio pitkittymisen tai keskeytymisen syyhyn. Jos syynä on korvattava sairaus tai vamma, esimerkiksi vamman vaatimat hoitotoimet, pitkittyminen tai keskeytyminen ei vaikuta kuntoutuslain mukaiseen korvaukseen. Korvauksen maksaminen ei välttämättä keskeydy myöskään silloin, kun esimerkiksi opiskelussa ilmenee ongelmia oppimisedellytysten puutteiden vuoksi tai kuntoutuja epäonnistuu pääsykokeissa, vaikka on objektiivisesti arvioiden yrittänyt parhaansa.

Jos pitkittymisen tai keskeytymisen syy on korvattavasta sairaudesta tai vammasta riippumaton, täysimääräisen korvauksen maksaminen voidaan keskeyttää. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi muu myöhemmin ilmennyt sairaus, kuntoutujan jääminen pois koulutuksesta syytä ilmoittamatta ja äitiysloma. Keskeytysajalta on mahdollista saada korvausta tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain perusteella vahingoittuneen työkyvyn aleneman mukaan. Kun kuntoutustarpeen ja -mahdollisuuksien selvittelyä tai kuntoutusta päästään jatkamaan, kuntoutusajan korvaus alkaa yleensä uudelleen. Pitkittymisen tai keskeytymisen ajaksi kuntoutusasia saattaa poistua VKK:ssa aktiivisesta käsittelystä. Kuntoutusasia voidaan kuitenkin ottaa uudelleen vireille, mikäli selvittelyä tai kuntoutusta päästään myöhemmin jatkamaan.

Miten VKK seuraa asiakkaan ammatillisen kuntoutuksen etenemistä?

Kun kuntoutusohjelma on syntynyt ja vakuutuslaitos on hyväksynyt sen korvattavaksi, VKK huolehtii kuntoutusohjelman toteuttamiseen vaadittavista käytännön toimenpiteistä, seuraa ja tukee ohjelman toteutumista sekä välittää tietoa kuntoutuksen etenemisestä vakuutuslaitokseen.

Työpaikkakuntoutuksessa eli työkokeilussa tai työhönvalmennuksessa olevien kuntoutujien etenemistä seurataan neuvotteluin työpaikalla ja hankkimalla työssä suoriutumista koskevaa palautetta kuntoutujalta, työnantajalta ja työterveyshuollolta.

Koulutuksessa olevilta kuntoutujilta VKK pyytää koulutuksen käynnistyessä ja aina lukukauden alussa opintotodistuksen, jonka avulla seurataan, etenevätkö opinnot suunnitelman mukaisesti. Opintojen edistymistä voidaan seurata myös tiiviimmin, jos opiskelussa on ilmennyt ongelmia, tai se arvioidaan muutoin tarpeelliseksi. VKK:n kuntoutussuunnittelija voi osallistua esimerkiksi kuntoutujaa koskeviin neuvotteluihin oppilaitoksessa. Oppisopimuskoulutuksessa opiskelun etenemistä seurattaessa saatetaan olla yhteydessä myös työnantajaan.

Jos opinnot eivät etene suunnitelman mukaisesti, kuntoutujan tulisi olla yhteydessä VKK:een. Opintojen edistymistä yritetään tukea selvittämällä erilaisten tukitoimenpiteiden tarvetta ja järjestämismahdollisuuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tukiopetuksen järjestäminen ja koulutusmuodon tai -tason muuttaminen.

Ammatillisen kuntoutusohjelman tavoitteena on, että kuntoutuja työllistyisi uuteen ammattiinsa heti koulutuksen päättyessä. VKK:n kuntoutussuunnittelija on yhteydessä kuntoutujaan ja arvioi, onko ammatillisen kuntoutuksen osalta tarvetta lisätoimenpiteisiin. Joissain tapauksissa työllistymistä voidaan vielä tukea työhönvalmennusjaksolla. Työhönvalmennuksen tarkoituksena on saada kuntoutujalle työkokemusta uudessa ammatissa ja siten parantaa hänen työnsaantimahdollisuuksiaan.

Miten tulisi toimia, kun asunnon muutostyöt ovat ajankohtaisia?

Asunnon muutostöiden korvaamisen lähtökohtana on, että muutostöiden tarpeen tulee johtua korvattavasta vahingosta ja siitä aiheutuneista toimintakyvyn rajoitteista. Tavoitteena on, että vammautunut pystyy toimimaan mahdollisimman itsenäisesti ja omatoimisesti kodissaan ja sen lähiympäristössä. Muutostöiden korvattavuus ratkaistaan aina tapauskohtaisesti vammautuneen toiminnanrajoitteiden ja olosuhteiden perusteella, ja päätöksen korvaamisesta tekee vahingosta vastuussa oleva vakuutuslaitos. VKK:n tehtävänä on arvioida ja selvittää muutostöiden tarve, asianmukainen toteutustapa ja muutostöistä aiheutuvien korvattavien kustannusten määrä vakuutuslaitoksen päätöksenteon pohjaksi.

Korvauskäytännön selvittämiseksi vakuutuslaitokseen tai VKK:een kannattaa olla yhteydessä jo suunniteltaessa muutostöitä. VKK:ssa asian käsittelyä helpottaa ja nopeuttaa, jos muutostöistä voidaan jo alkuvaiheessa esittää tarvittavat rakennuspiirustukset, kuntoutusohjaajan tai muun vastaavan ammattihenkilön lausunto muutostöiden tarpeesta ja eritelty kustannusarvio. VKK:n kuntoutussuunnittelija voi tarvittaessa asiaa käsiteltäessä hankkia vakuutuslaitoksista riippumattomien rakennusalan asiantuntijoiden lausuntoja.

Kun asia on selvitetty, VKK toimittaa suosituksensa vakuutuslaitokseen, joka antaa asiasta päätöksen.

Missä tilanteessa yritystoimintaa voidaan tukea kuntoutuslakien perusteella?

Vakuutusyhtiö voi myöntää yritystukea kuntoutujalle, joka kuntoutuksen jälkeen ei sijoitu työntekijäksi toisen palvelukseen, vaan työllistää itsensä ryhtymällä itsenäiseksi yrittäjäksi. Yritystukea ei kuitenkaan pääsääntöisesti myönnetä kuntoutujalle, jolle on jo korvattu ammatillinen koulutus, koska ammatillisen tutkinnon avulla kuntoutuja voi työllistyä muutenkin kuin yrittäjäksi. Joissain tilanteissa tästä voidaan poiketa. Näin voidaan tehdä esim. silloin, kun kuntoutuja ei koulutuksen jälkeen vaikean vammansa vuoksi ole tasavertainen työnhakija muiden vastaavan koulutuksen saaneiden kanssa.

Edellytyksenä yritystuen myöntämiselle on, että korvattavan vahingon vuoksi kuntoutujan on vaihdettava ammattiaan tai työtehtäviään ja että kuntoutuja todennäköisesti pystyy yritystoiminnalla hankkimaan pääasiallisen toimeentulonsa. Yritysidean on oltava toimiva, ja käytettävissä tulee olla riittävä selvitys kannattavuudesta sekä tarvittavista investoinneista. Yritystoiminnan kokonaisrahoituksen on oltava sellainen, että toiminta voi tosiasiassa käynnistyä.

Kuntoutujan ylivelkaantuminen tai aikaisempi epäonnistunut yritystoiminta saattaa estää yritystuen myöntämisen.

Millaista tukea yritystoimintaan on mahdollista saada?

Yritystuki voidaan myöntää joko lainana, avustuksena tai niiden yhdistelmänä. Tukea myönnetään elinkeinon tai ammatin vaatimien työvälineiden ja -koneiden hankkimiseksi, oman yrityksen perustamiseksi tai yrityksen tuotantosuunnan muuttamiseksi. Jos kuntoutuja on jo entuudestaan yrittäjä tai ammatinharjoittaja, yritystukea voidaan myöntää myös oman yrityksen kehittämiseen tai esim. tuotantosuunnan muuttamiseen. Avustuksen päätarkoitus on työvälineiden ja koneiden hankintakustannusten kattaminen, ja muuhun myönnetään pääasiassa lainaa.

Yritystuen määrää arvioitaessa lähtökohtana on, että yritystukea ja muuta rahoitusta on käytettävissä niin, että yritystoiminnan harjoittamiseen on realistiset mahdollisuudet. Tarpeellisena ja kohtuullisena pidettävän tuen määrä arvioidaan tapauskohtaisesti. Yritystukea myönnetään välttämättömiin perustamisvaiheen ja toiminnan käynnistymisvaiheen kustannuksiin, mutta kuitenkin niin, että pitkään tuloa tuottavien investointien on tultava katetuksi investoinneilla saatavilla tuotoilla. Yleensä edellytetään, että kuntoutujan oman ja muualta saatavan rahoituksen, esimerkiksi muiden yritystukien ja pankkilainan, osuus on vähintään puolet perustamiskustannuksista.

Jos yritystuki on enintään 5045 euroa, koko määrä voidaan myöntää avustuksena. Lainana myönnettävälle osuudelle on oltava turvaava vakuus, joka on yleensä pankkitakaus. Sen sijaan henkilövakuuksia ei ole hyväksytty. Jos yrityksen käynnistämistä seuraavina kuukausina ei heti kerry täysimääräisesti tulorahoitusta, kuntoutujalle voidaan maksaa olosuhteista ja odotettavissa olevasta tulojen kertymisvauhdista riippuen työhönvalmennusajan korvauksena vielä enintään kuuden kuukauden ajalta ansionmenetyskorvaus.

Miten yritystukea haetaan?

Ennen yritystuen hakemista kuntoutujan tulisi keskustella suunnitelmastaan VKK:n kuntoutussuunnittelijan kanssa. Tällöin voidaan arvioida, tulisiko kuntoutujan ennen yrittäjäksi ryhtymistä suorittaa esim. yrittäjäkurssi.

Yritystuen hakemista varten kuntoutuja toimittaa VKK:een kirjallisen hakemuksen, josta ilmenee mm. yritysidea, kuntoutujan ammattitaito, yritystoiminnan käynnistämisaikataulu, rahoituslaskelma ja kuntoutujan taloudellinen tilanne. Hakemusta on syytä täydentää selvityksillä yritystoiminnan kannattavuudesta. Mukana tulisi olla myös esim. liiketoimintasuunnitelma, tuotto- ja rahoituslaskelmat sekä TE -keskuksen tai uusyrityskeskuksen niiden pohjalta antama arvio liiketoiminnan edellytyksistä.

Miten kuntoutujan toimeentulolle käy ammatillisen kuntoutuksen jälkeen?

Kuntoutuksella tavoitellaan luonnollisesti kuntoutujan sijoittumista työelämään uuden koulutuksen tai pätevyyden mukaiseen työhön. Jos työpaikkaa ei kuntoutuksen jälkeen heti löydy, kuntoutujan ei tarvitse jäädä työttömyysturvan varaan, vaan vakuutusyhtiö voi maksaa kohtuullisen työllistymisajan ns.työllistymisajan korvausta, mikä suuruudeltaan vastaa kuntoutusaikana maksettavaa korvausta.

Työllistymisajan korvausta maksetaan yleisen korvauskäytännön mukaan muutamien kuukausien ajan, enintään kuudelta kuukaudelta. Tuen edellytyksenä on aktiivinen työnhaku, mikä käytännössä merkitsee vähintäänkin ilmoittautumista työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Korvattava työllistymisaika voi olla jopa kuutta kuukautta pidempikin, jos vamma aiheuttaa siinä määrin vaikeita rajoituksia työmarkkinoilla, että kuntoutujan ei katsota olevan tasavertaisessa asemassa muiden kyseiseen ammattiin valmistuneiden kanssa.

Usein työllistymisaikana on perusteltua käyttää ns. työhönvalmennusta työllistymisen edistämiseksi.

Kuntoutusohjelman päätyttyä vakuutusyhtiö tekee ansiovertailun vammautumista edeltäneen ja uuden ansiotason välillä. Jos kuntoutujan ansiot uudessa työssä tai ammatissa ovat vähintään 10 % alemmat kuin ansiotaso on ollut ennen työtapaturmaa tai ammattitautia, kuntoutajalle maksetaan osaeläkettä. Liikennevakuutuksessa 10 %:n minimivaatimusta ei ole, vaan entisen ja uuden ansiotason välinen erotus korvataan, vaikka se jäisi alle 10 %:nkin.

Jos kuntoutuja vielä työllistymisajan jälkeenkin jää työttömäksi, ansiovertailu suoritetaan sen mukaan, mikä olisi todennäköinen ansiotaso koulutuksen mukaisessa työssä. Työttömyys ei siten oikeuta korvaukseen enää työllistymisajan jälkeen – työttömyyden katsotaan tällöin johtuvan enemmän yleisestä työllisyystilanteesta kuin tapahtuneesta vahingosta. Uuden koulutuksen mukainen ansiotaso selvitetään yleensä kyseisen alan työmarkkinajärjestöiltä ja palkkataulukoista.

Kuntoutuksena korvatun koulutuksen mukaisen ammatin ansiotasoa ei yleensä oteta korvausarvioinnin perustaksi, kun kyseessä on vaikeavammainen kuntoutuja. Tällöin työllistymättömyys voi johtaa täyteen ansionmenetyskorvaukseen, jos sen syynä voidaan pitää vammasta johtuvia rajoitteita.

Työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa saaneelle kuntoutujalle voidaan myös maksaa eläkelaitoksen harkinnan mukaan enintään kuuden kuukauden ajalta kuntoutusavustusta, jos sitä pidetään työllistymisen kannalta tarpeellisena. Kuntoutujalla ei ole kuitenkaan oikeutta ansionalenemakorvaukseen.

Puuttumatta tarkemmin työeläkkeen karttumasääntöihin voidaan pelkistäen todeta, että työeläkettä karttuu kuntoutuksen aikana lähes samalla tavalla kuin työssä ollessa. Eläke kertyy nykyisin ns. työeläkelisän muodossa. Työeläkeuudistusten tullessa voimaan vuoden 2005 alusta laskentaperusteet muuttuvat, mutta eläkettä karttuu edelleen lainmuutoksista huolimatta.

Silloin kun kuntoutuja saa korvausta liikenne- tai tapaturmavakuutuslain perusteella, olisi hyvä hakea työeläkettäkin, vaikka työeläkettä ei yhteensovituksen vuoksi tulisi maksettavaksikaan. Tällä varmistetaan, että myös ammatillisessa kuntoutuksessa oloaika kartuttaa työeläkettä ja tulee huomioiduksi aikanaan, kun määritellään uudesta ammatista kertyvää työeläkeoikeutta.

Miten VKK:ssa arvioidaan aivovammaisen kuntoutujan kuntoutusedellytyksiä ja työkykyisyyttä ?

VKK:n selvittelyyn ohjautuvien aivovammaisten tilanteet ovat moninaiset. Myös vammojen vaikeusasteet vaihtelevat. Kysymykset ja haasteet vaihtelevat myös sen mukaan, missä elämänvaiheessa aivovamma aiheutuu. Kuntoutusedellytysten ja työkyvyn määrittely onkin usein pitkäkestoinen prosessi, jossa tarvitaan kykyä sopeuttaa kuntoutusselvittely kunkin kuntoutujan yksilöllisiin olosuhteisiin.

Selvitellessämme aivovamman saaneen kuntoutujan työkykyä pyrimme hankkimaan laajasti sekä asiantuntijatietoa että kokemuksellista tietoa kuntoutujan selviytymisestä. Neurologista asiantuntijatietoa saamme hoitotaholta. Usein järjestämme myös laajan neurologisen tutkimuksen joko HUS:n aivovammapoliklinikalla tai OYS:n vastaavassa yksikössä. Tutkimusten tavoitteena on vamman tarkempi määrittely, jäljelläolevan työkyvyn hahmottelu ja alustavan kuntoutussuunnitelman laatiminen. VKK:lla on käytettävissä myös oma asiantuntijaneurologi arvioimaan lääketieteellisiä seikkoja.

Kuntoutusselvittely edellyttää henkilökohtaisen, usein hyvinkin tiiviin kontaktin luomista kuntoutujaan. Yhteistyö sisältää tapaamisia ja usein on tarpeen olla yhteydessä myös kuntoutujan omaisiin. Näissä yhteyksissä muodostuu tärkeää kokemuksellista tietoa kuntoutujan arkisuoriutumisesta. Nuoren kuntoutujan kohdalla myös koulusta saamamme tieto on merkittävää. Peruskouluansa päättäville nuorille voimme järjestää koulutuskokeiluja. Osallistuminen valmentavaan koulutukseen, kansanopisto-opintoihin tai 10-luokalle auttavat oppimisedellytysten arvioinnissa. Yksilö- ja ryhmämuotoiset kuntoutusjaksot tarjoavat puolestaan mahdollisuuden intensiiviseen seurantaan ja tukeen.

Työkykyisyyden arvioinnissa työkokeilu on tärkeä arviointikeino. Työkokeilu pyritään järjestämään riittävän pitkäksi, jotta kuntoutujan kestävyys tulee testatuksi luotettavasti. Jokaisen kuntoutujan kanssa työkokeilun kestoa sovitellaan yksilöllisesti. Pääasia on, että työkokeilulla on selkeä tavoite. Työkokeilu voidaan aloittaa lyhennetyllä työajalla, sovelletuin työtehtävin tms. erityisjärjestelyin. Työkokeilu järjestetään usein VKK:n kautta. Vaihtoehtoisesti voidaan tilata työkokeilun järjestäminen palveluntuottajalta, jolle on kertynyt kylliksi kokemusta aivovammakuntoutujista. Työkokeilun aikana pyrimme luomaan tiiviin kontaktin työnantajaan, jotta kuntoutujan työkykyisyydestä välittyy mahdollisimman todenmukainen palaute. Tämä edellyttää usein neuvotteluja työpaikalla.

Aivovammakuntoutujan mahdollisesti sijoittuessa työelämään seuraamme hänen työssäselviytymistään normaalia pidempään. On tärkeää muistaa, että vakuutusyhtiön vastuu vahingosta ei pääty, vaikka kuntoutuja jatkaa työelämässä. Kuntoutujan on syytä tietää, että jos vamma myöhemmin aiheuttaa vaikeuksia ja uhkaa työkykyä, hänen on mahdollista ja välttämätöntäkin ottaa tilanteensa uudelleen esille ottamalla yhteyttä joko vakuutusyhtiöönsä tai VKK:hon. Tällöin työkykyisyys voidaan arvioida uudelleen ja tarttua tarvittaessa uusiin toimenpiteisiin. Aivovammakuntoutujan työkykyisyyshän usein saattaa rajoittua vain tiettyyn työhön hyvin suotuisissa olosuhteissa tai rakentua melko epävakaiden tekijöiden varaan (esim. sijaisuudet, tuttu työnantaja jne.) Toivottavaa olisi, että aivovammakuntoutujan työkykyisyys olisi keskimääräistä tarkemmassa seurannassa myös työterveyshuollossa. Saadut kokemukset antavat uutta ja tärkeää tietoa, jos työssäsuoriutumista joudutaan uudelleen arvioimaan.

Onko voimassaoleva työsuhde päätettävä ammatillisen kuntoutuksen käynnistyessä?

On tyypillistä, että kuntoutujalla on työsuhde voimassa kuntoutusselvittelyn alkaessa. Näin on erityisesti työtapaturma- ja liikennevakuutuksen kuntoutujilla. Epävarmuutta usein aiheutuukin siitä, voiko työsuhde jäädä voimaan ammatillisten kuntoutustoimenpiteiden, esimerkiksi koulutuksen ajaksi, vaikka työntekijä ei voikaan osallistua työhön.

Oikeus kuntoutukseen ja kuntoutusetuuksiin on olemassa riippumatta siitä, onko kuntoutujalla voimassaoleva työsuhde tai ei. Ammatillisen kuntoutuksen käynnistyminen ei siis edellytä työsuhteen päättämistä. Työsuhteen säilyttämisestä voivat työntekijä ja työnantaja vapaasti neuvotella ja pyrkiä parhaaksi katsomaansa ratkaisuun.

Jos työntekijällä on kuntoutuksen jälkeen mahdollisuudet palata entiselle työnantajalleen, on luonnollisesti tärkeää, että työsuhde säilyy. Isojen työnantajien kohdalla ja julkisella sektorilla työsuhde yleensä jääkin voimaan kuntoutuksen ajaksi. Useissa tilanteissa kuitenkin vamman rajoitteet estävät entiselle työnantajalle paluumahdollisuudet. Tällöin ”uinumaan” jäävästä työsuhteesta ei käytännössä ole hyötyä, mutta asia on syytä käydä läpi työnantajan kanssa.

Miten ammatillisena kuntoutuksena järjestettävä oppisopimuskoulutus poikkeaa tavanomaisista oppisopimusjärjestelyistä?

Kun opiskelu korvataan liikenne- tai tapaturmavakuutuksen kuntoutuslakien tai työläkelakien nojalla koulutuksen toteutumiseksi solmitaan normaaliin tapaan oppisopimus. Oppisopimushan on määräaikainen työsopimus, ja työnantaja maksaa kyseisen alan työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkaa työpaikalla tapahtuvan opiskelun ajalta. Työnantajaa koskevat myös muut alalla noudatettavat työoikeudelliset säännöt.

Normaalin oppisopimuksen tavoin työnantaja voi saada oppisopimuskeskukselta koulutuskorvausta työpaikalla tapahtuvan koulutuksen järjestämistä varten. Tämän lisäksi vakuutusjärjestelmän korvaamassa oppisopimuksessa työnantaja voi saada vakuutuksesta maksettavaa palkkakorvausta. Oppisopimuspalkkaa maksava työnantaja on oikeutettu saamaan takaisin kuntoutujan palkkaa vastaavan määrän kuntoutujalle maksettavasta ansionmenetyskorvauksesta tai kuntoutustuesta. Korvauksen maksaa siis kuntoutuksesta vastaava vakuutuslaitos. Jos oppisopimuspalkka on suurempi kuin vakuutuksesta maksettava korvaus, erotus jää tällöin työnantajan maksettavaksi. Jos taas kuntoutuskorvaus on suurempi kuin oppisopimuspalkka, vakuuutuslaitos maksaa kuntoutujalle ylimenevän erotuksen. Kuntoutuja siis saa saman korvauksen kuin muutenkin, mutta osa siitä tulee oppisopimuspalkkana, osa varsinaisena kuntoutuskorvauksena. On tärkeää huomata, että vakuutuksesta maksetaan vain varsinaisen palkan osuus. Työnantaja on vastuussa ennakonpidätyksestä ja palkan sivukuluista, kuten sosiaalivakuutusmaksuista, joiden vastineeksi työnantaja saa oppisopimustyöntekijän työpanoksen.

Lisäksi oppikirjojen, välttämöttömien opintovälineiden ja muiden opiskelun vaatimien laitteiden hankkimisesta aiheutuvat kustannukset korvataan vähintään puoli vuotta kestävässä koulutuksessa normikorvauksella, joka on 150 € vuodessa. Lisäksi korvataan pakolliset opinto- ja näyttötutkintomaksut todellisten kustannusten mukaan. Myös opiskeluun liittyvistä matka- ja mahdollisista majoituskustannuksista voi saada korvausta.  

Miten lisäansiot vaikuttavat eläkeoikeuteen ja maksettavan eläkkeen suuruuteen ?

Seuraavassa on pääpiirteittäin esitettynä käytäntö työeläkkeiden sekä tapaturma- ja liikennevakuutuksen perusteella maksettavien eläkkeiden osalta.

Työeläkelakien mukainen työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää joko täytenä työkyvyttömyyseläkkeenä tai osaeläkkeenä. Työnteolle työkyvyttömyyseläke ei aseta ehdottomia esteitä. Täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi ansaita 40 % ja osaeläkkeellä oleva puolestaan 60 % entisestä ansiotasostaan. Entinen ansiotaso lasketaan noin viiden viimeisen vuoden keskimääräisistä ansioista. Siirtymäkautena 2006 -2008 ko. ansio määritellään 2-4 vuoden keskiansioista. Jos ansiot ylittävät em. rajat, on arvioitava, voidaanko työkyvyttömyyseläkettä maksaa ja täyttyvätkö työkyvyttömyyden ehdot. Eläkkeen maksaminen voidaan keskeyttää tai täysi työkyvyttömyyseläke voidaan muuttaa osaeläkkeeksi, jos eläkkeensaajalle alkaa kertyä jatkuvia ylärajan ylittäviä työansioita. Vanhuuseläkkeellä oleva sen sijaan voi ansaita vapaasti, työnteolle ja ansioille ei aseteta rajoja. Sekä työkyvyttömyyseläkkeen että vanhuuseläkkeen rinnalla tehty työ pitää vakuuttaa ja työansioista karttuu uutta eläkettä. Työkyvyttömyyseläkkeellä tehdystä työstä eläkkeen saa hakemuksesta vanhuuseläkeiässä, jos ko. työ on päättynyt. Vanhuuseläkkeellä tehdystä työstä eläkkeen saa hakemuksesta vasta 68-vuotiaana.

Tapaturmaeläkettä maksetaan lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta silloin, kun henkilön työkyky ja ansiot ovat alentuneet työtapaturmassa saadun vamman tai ammattitaudin seurauksena. Työkyvyn alentuma on 100 % silloin, kun henkilö on katsottu täysin työkyvyttömäksi. Jos työkykyä on merkittävästi jäljellä, tapaturmaeläke maksetaan osaeläkkeenä, jonka suuruus on työkyvyn alenemaprosentin osoittama osa täydestä eläkkeestä. Ammatillisen kuntoutuksen jälkeen uuden työn ansioita verrataan aikaisempaan ansiotasoon. Mikäli vertailu osoittaa laskennallista ansioiden alentumaa, määritellään työkyvyn alentuma tämän laskennallisen alentuman perusteella.

Jos tapaturmaeläkepäätös, olipa kyseessä täyteen tai osittaiseen työkyvyn alentumaan perustuva päätös, on annettu pysyvänä (toistaiseksi), ja tilanteessa työkyvyn tai ansioiden suhteen tapahtuu muutoksia, on silloin otettava yhteyttä vakuutuslaitokseen sen selvittämiseksi, onko muutoksella vaikutusta tapaturmaeläkkeen määrään. Esimerkiksi, jos tapaturmaeläke on myönnetty ansioiden alentuman perusteella 30 %:n työkyvyn alentuman mukaisena toistaiseksi, ja ansiot pienenevät olennaisesti vamman tai ammattitaudin tilan huononemisen vuoksi, on vakuutuslaitokselle syytä toimittaa selvitys terveydentilasta ja ansioista tapaturmaeläkkeen uudelleen käsittelyä varten. Vastaavasti myös silloin, jos vamman tai ammattitaudin tila on parantunut tai ansiotasossa tilan ennallaan pysymisestä huolimatta on tapahtunut olennainen nousu, on siitä ilmoitettava vakuutuslaitokselle. Vakuutuslaitokset mainitsevat tästä lakiin perustuvasta ilmoitusvelvollisuudestaan myös antamassaan tapaturmaeläkepäätöksessä. Yleisesti voitaneen kuitenkin todeta, että hyvin satunnaiset, tilapäiset ja vähäiset tulot eivät vielä vaikuta eläkkeen määrään.

Liikennevakuutus on ns. täyden korvauksen järjestelmä. Ansionmenetyksen suhteen vahinkoa kärsinyt on maksettavilla korvauksilla saatettava taloudellisessa mielessä siihen asemaan, jossa hän olisi ollut ellei vahinkoa olisi sattunut. Kääntäen tästä periaatteesta seuraa, että taloudellisen menetyksen ylittävää korvausta ei voida suorittaa.

Jos 100 %:sti työkyvytön kykenee vammansa jälkitilasta huolimatta kuitenkin hankkimaan ansiotuloja, on ko. tulot pääsääntöisesti otettava huomioon ansionmenetyksen korvausta alentavina. Kohtuus- ja käytännön syistä tästä saatetaan poiketa niissä tapauksissa, joissa ansaittu tulo on ollut korvaukseen nähden vähäinen ja se on kertynyt harrastus-, kuntoutus- tai virkistysluonteisesti tapahtuneesta epäsäännöllisestä toiminnasta. Jos tulot ovat merkittävät ja säännölliset, on korvaus harkittava uudelleen eli ansaittu tulo on otettava huomioon korvauksien määrässä.

Kun eläkkeensaaja, maksetaan hänen eläkkeensä miltä taholta tahansa, harkitsee ansiotyön aloittamista tai luottamustointa, josta maksetaan palkkaa tai palkkiota, hänen kannattaa aina selvittää avoimesti yhdessä vakuutus-/eläkelaitoksensa kanssa ansioiden vaikutus eläkkeen maksamiseen.

Kuntoutukseen osallistumisesta aiheutuvien matkakustannusten korvaaminen

Kuntoutuksen pelisääntöihin kuuluu, että kuntoutukseen osallistumisesta aiheutuvat kulut korvataan kuntoutujalle. Korvausperiaatteet ovat vakuutusalalla melko vakiintuneet.

Tapaturma- ja liikennevakuutuksen korvaaman kuntoutuksen ja työeläkekuntoutuksen korvauskäytännöt poikkeavat toisistaan jonkin verran. Kummassakin korvausjärjestelmässä lähtökohtana ovat ns. normikorvaukset, joita sovelletaan kaikkiin kuntoutujiin. Tavoitteena on turvata näin yhdenvertaisuus ja yksinkertaistaa maksuliikennettä. (kts. www.tela.fija www.vkk.fi)

Korvausperiaatteet tapaturma- ja liikennevakuutuksen perusteella korvattavassa kuntoutuksessa

Korvattavia matkakuluja muodostuu lähinnä

  • varsinaiseen ammatilliseen kuntoutukseen osallistumisesta (esim. opiskelu, työkokeilu tai työhönvalmennus),
  • kuntoutusselvittelyistä (mm. kuntoutustutkimuksiin osallistuminen) ja
  • toimintakykyä ylläpitävän kuntoutuksen edellyttämistä matkoista (esim. terapiat ja laitoskuntoutus).

Ammatillisen kuntoutusohjelman edellyttämät päivittäiset matkat korvataan pääsääntöisesti joukkoliikennevälineiden taksojen mukaisesti. Tosin korvaukselle on asetettu yläraja (ks. tämänhetkinen yläraja opinto-ohjeesta Ohjeita opiskelijoille -sivulta), mikä vastaa niitä kustannuksia, mitkä opiskelijalle tulisi korvattaviksi, jos hän opiskelun vuoksi joutuisi tilapäisesti muuttamaan opiskelupaikkakunnalle.

Oman auton käytöstä aiheutuvia kuluja voidaan korvata tietyin edellytyksin. Nämä kustannukset korvataan täysimääräisesti silloin, kun oman auton käyttö on välttämätöntä sairauden tai vamman aiheuttaman, lääkärinlausunnosta ilmenevän toiminnanrajoitteen vuoksi. Korvauksen määrä on Verohallituksen verovapaista matkakustannusten korvauksista vuosittain antaman päätöksen mukainen määrä. Oman auton käyttö korvataan tämän mukaisesti myös silloin, kun joukkoliikennevälineiden käyttö on olennaisen hankalaa esim. matkaan kuluvan ajan huomattavan pitenemisen vuoksi, matkakustannukset voidaan korvata puolitetun kilometrikorvaksen suuruisina. Vähimmäisvaatimuksena on, että matkoihin kuluva aika päivää kohti olisi joukkoliikennevälineitä käyttäen vähintään kaksi tuntia pidempi kuin omaa autoa käyttäen. Tätä korvausta haettaessa tulee toimittaa vakuutusyhtiölle selvitys joukkoliikennevälineiden käyttöön liittyvistä ongelmista. – Myös omaa autoa käytettäessä päivittäisten ja kuukausittain toistuvien matkojen korvaamisessa noudatetaan matkakuluille asetettua korvauskattoa.

Korvauskäytäntö työeläkekuntoutuksessa

Työeläkeyhtiöiden kuntoutujille opiskelusta aiheutuvat päivittäiset matkakulut katetaan matkan pituuteen pohjautuvalla normikorvauksella. Korvauksen saaminen edellyttää, että yhdensuuntainen matka on vähintään 20 kilometriä. Korvauksen saamiseksi opiskelijan tulee toimittaa eläkelaitokselle selvitys matkan pituudesta. Jos opiskelu ei edellytä päivittäisiä säännöllisiä opiskelumatkoja, eläkelaitokset korvaavat kustannukset vain opiskelupäiviltä samaa normikorvausta soveltaen.

Samoin kuin tapaturma- ja liikennevakuutuksessa eläkelaitoksetkin myöntävät oman auton käytöstä korvausta silloin, kun oman auton käyttö on välttämätöntä sairauden tai vamman aiheuttaman, lääkärinlausunnossa selviävän liikuntarajoitteen vuoksi. Korvauksen määrä poikkeaa tapaturma- ja liikennevakuutuksen käytännöistä. Korvaus on aina puolet Verohallituksen verovapaista automatkakustannusten korvauksista vuosittain antaman päätöksen määristä.

Entä muut matkat ?

Jos opiskelija joutuu muuttamaan opiskelun ajaksi asumaan kotipaikkakuntansa ulkopuolelle, hänelle korvataan menomatka syksyllä ja paluumatka keväällä sekä edestakainen matka kotipaikkakunnalle kerran kuukaudessa. Jos kuntoutujalla on huollettavanaan alle 18-vuotias lapsi, korvaus kotimatkoista korvataan kerran viikossa. Eläkekuntoutuksessa huollettavan lapsen ikäraja on 16 vuotta. Eläkelaitokset korvaavat matkat työeläkekuntoutuksen normin mukaisesti, tapaturma- ja liikennevakuutuksessa matkat voidaan korvata myös puolitettua kilometrikorvausta vastaavalla määrällä.

Kuntoutusselvittelyihin osallistumisesta aiheutuvat matkakulut korvataan pääsääntöisesti samoja korvauskäytäntöjä noudatellen kuin varsinaisen kuntoutuksen toteutusvaiheessa.

Mitä ammatillisen kuntoutuksen keinoja voidaan suunnata työpaikalle?

Kysymys sisältää odotetun, uuden näkökulman ammatilliseen kuntoutukseen. Ammatillinen kuntoutus ymmärretään usein koulutukseksi uuteen ammattiin tai työpaikalla toteutettavaksi työkokeiluksi ilman työn muutoksia, vaikka se sisältää runsaasti muitakin vaihtoehtoja.

Työntekijän selviytyminen työtehtävistä voi olla ratkaistavissa omalla työpaikalla poistamalla vammasta tai sairaudesta aiheutuvia työteon rajoitteita vaikuttamalla mm. työntekijän työvälineisiin, työympäristöön tai osaamiseen .

Kuntoutuksen kustannuksina korvataan kuntoutujan käyttöön tarkoitetut apuvälineet ja laitteet sekä niihin rinnastettavat rakenteet, jotka ovat tarpeellisia vamman tai sairauden aiheuttamat toiminnanrajoitukset huomioon ottaen. Tällaisia apuvälineitä ovat esimerkiksi atk-laitteet näkövammaisille, moottoroidut hengityssuojaimet, ilmastointi- ja pölynpoistolaitteet mm. kampaajille tai leipomotyöntekijöille, ammattikohtaiset erikoisvarusteet, kuten autonajoa helpottavat välineet tai muutokset autonkuljettajan työssä, normaalista ergonomiatasosta poikkeavat ergonomiset ratkaisut jne.

Työkoneisiin, niiden hallintalaitteisiin ja sijaintiin (esim. kätisyys) voidaan myös tehdä muutoksia.

Mainittakoon, että vakuutuslaitos voi harkintansa mukaan pidättää omistusoikeuden em. laitteisiin, etenkin jos kyseessä on arvokas laite.

Kuntoutus voi edellyttää myös työympäristöön tehtäviä muutoksia kuten työpaikan kulkuesteiden poistamista tai altiisteettoman tilan rakentamista.

Sellaisia muutoksia, joita työpaikan ja työn terveellisyydeltä ja turvallisuudelta edellytetään työturvallisuuslainsäädännön mukaan, ei kuitenkaan korvata kuntouksena. - Tarvittavien järjestelyjen tulee luonnollisesti olla sellaisia, että ne eivät aiheuta haittaa muiden henkilöiden työskentelylle.

Vakuutuskuntoutus VKK:ssa on käytettävissä työhygieenikko, joka antaa asiantuntemuksensa silloin, kun työssä ilmenevä altistus työpaikalla pyritään ratkaisemaan.

Työntekijän pätevöitymistä terveydellisesti soveltuviin tehtäviin voidaan tukea työpaikalla tapahtuvalla perehdytyksellä ja koulutuksella .

Oppisopimuskoulutushan on jo hyvällä vauhdilla vakiintumassa toimivaksi työpaikkakuntoutuksen muodoksi. Aina ei tutkintoon johtava koulutus kuitenkaan ole tarpeen.

Työssä tarvittavat taidot voidaan hankkia myös täsmäkoulutuksen avulla. Kuntoutujalle suunnitellaan selkeä koulutuspaketti, joka hankitaan joko yhdeltä tai useammalta koulutusta tarjoavalta taholta. Usein täsmäkoulutus on hankittava ostokoulutuksena, jolloin sen kustannukset korvataan kuntoutuskuluina. Koulutustavoite nousee tällöin suoraan työpaikan tarpeista. Koulutussuunnitelma on tarpeen tehdä yhdessä työnantajan, työntekijän, kouluttajatahon ja VKK:n kuntoutussuunnittelijan kanssa.

Työntekijän kouluttamisesta työnantajalle aiheutuvia välittömiä ja kohtuullisia kuluja voidaan myös korvata kuntoutuskuluina. Näistä kustannuksista on syytä aina sopia ennen koulutuksen aloittamista.

Työpaikkakuntoutuksen keinot tarjoavat hyvän vaihtoehdon erityisesti ikääntyneiden kuntoutujien työssäselviytymisen keinoiksi. Yrittäjät löytävät toimivia ratkaisuja yrityksen jatkamiseen. Myös vaikeavammaisten työllistymistä voidaan tukea työpaikalla toteutettavin täsmäkeinoin.

Missä tilanteissa voi saada tukea atk-laitteisiin ja tietokoneen käytöstä aiheutuviin kustannuksiin?  

Tapaturma- ja liikennevakuutuksen perusteella korvattavana kuntoutuksena korvataan tietokoneen hankinnasta aiheutuvia kuluja kahdessa eri merkityksessä.

Tietokoneen hankintaa voidaan tukea joko opiskelussa tarvittavana opiskeluvälineenä tai vaikeavammaisen apuvälineenä .

Kun tietokonetta tarvitaan opiskeluvälineeksi, vakuutusyhtiö maksaa kuntoutujalle mikrotietokoneen ja sen käytössä tarvittavien ohjelmien ja laitteiden (kuten tekstinkäsittely ja taulukkolaskentasovellukset, tulostin) hankinnasta kertakorvauksen laskua vastaan. Kertakorvauksen suuruus löytyy päivitetystä opinto-ohjeesta (ks. Ohjeita opiskelijoille). Korvaus maksetaan tämän mukaisesti myös silloin, kun tietokone on hankittu opiskeluvälineeksi vuokraamalla tai leasing-sopimuksella. - Internet-yhteyskuluja tai muita käyttökuluja ei kuitenkaan korvata opiskelukustannuksina.

Tietokoneen hankinta tulee kyseeseen lähinnä tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Lyhyillä kursseilla mikrotietokoneen korvaaminen edellyttää, että se on opiskelusta suoriutumisen kannalta välttämätön. Valmentaville atk-kursseille osallistuminen ei vielä oikeuta korvaukseen. Jos kuntoutuja kuitenkin ostaa jo tässä vaiheessa atk-laitteet, hänen on syytä säilyttää kuitit siltä varalta, että hän aloittaa kurssin jälkeen varsinaisen opiskelun, jolloin hän voi hakea em. korvausta hankkimiinsa laitteisiin.

Jos opiskelu välttämättä edellyttää jonkin erityisohjelmiston hankkimista (esim. kuvankäsittely-, videoeditointi- tai ohjelmointityökaluohjelmat), voidaan lisäksi korvata tällaisen erityisohjelmiston hankintakustannukset, tälle on asetettu kuitenkin yläraja (ks. Ohjeita opiskelijoille). Opiskelijan on myös syytä selvittää, onko hänellä mahdollisuus saada korvauksetta tai edullisemmalla hinnalla käyttöönsä ns. opiskelijalisenssi.

Kysyjä tiedustelee myös, voiko vakuutusyhtiöltä saada ennakkosuorituksen laitteiden ostoa varten, koska hänellä ei ole varaa sitoa omia rahojaan konehankintaan. Tällaisessa tilanteessa voi neuvotella myyjän kanssa ja ohjata yritystä laskuttamaan suoraan vakuutusyhtiöltä yhtiön maksuosuuden. Opiskelijalla on syytä olla mukanaan vakuutusyhtiön päätös laitteiden korvaamisesta. Kysyjä harkitsee myös koneen ostamista kaveriltaan tai huutonetistä. Periaatteessa sekin on mahdollista, kunhan kaupasta syntyy asianmukaiset tositteet. On syytä kuitenkin huomioida, että korvaus tietokonehankintaan suoritetaan vain kerran opiskelujen ajalta, eli jos erehtyy ostamaan vanhentuneen tai viallisen koneen, joutuu itse hankkimaan kustannuksellaan uuden koneen tilalle. Huomioita myös, että vakuutusyhtiölle menevissä kuiteissa on välttämätöntä olla aina esillä vahinkonumero.

Vaikeavammaisen apuvälineenä tietokone tulee korvattavaksi lähinnä silloin, kun tietokoneen avulla voidaan korvata jotain vamman aiheuttamaa toimintakyvyn menetystä, esim.

  • tietokone toimii kirjoittamisen apuvälineenä tai
  • kommunikoinnin apuvälineenä tai
  • sitä käytetään kuntoutuksen apuvälineenä erilaisia terapioita toteutettaessa, jolloin korvattavaksi saattaa tulla myös erityisohjelmia kuntoutuksen mahdollistamiseksi.

Tietokoneen ollessa apuväline sen hankinnasta aiheutuvat kulut korvataan täysimääräisesti. Usein kannettava tietokone on vaikeavammaiselle opiskelijalle opiskeluvälineen ohella myös välttämätön apuväline, jolloin sen hankintakulut korvataan kokonaan. Usein myös vamman aiheuttamien toiminnanrajoitusten vuoksi tarpeelliset tietokoneen käyttöä tukevat lisälaitteet, kuten pallohiiri tai erikoisnäppäimistö, ovat tarpeen ja tulevat korvattaviksi.

Apuvälineenä korvatun tietokoneen huolto- ja korjauskulut kuuluvat myös korvauksen piiriin, mutta käyttökuluja ei korvata kuntoutuslain perusteella. Joskus on tarkoituksenmukaista tukea myös atk-ammattilaisen antama tietokoneen käytön opastus.